Toinen autopeitto

Laatikossa on pyörinyt pitkään 7 veljestä -keriä, jotka aiemmin olivat villapaita, ja olen pähkinyt mihin ne käyttäisin. Sukkia saisi tehdä aika monet, että pääsisi niistä eroon. Kun tarpeeksi kauan miettii, saa yleensä jossain vaiheessa kuningasidean ja nyt kaikki loput 7 veljestä -kerät ovat muuttaneet muotoa.

Viitisen vuotta sitten virkkasin höpöhöpökeriä autopeitoksi ja sille onkin ollut paljon käyttöä kun olen tällainen kylmäkalle. Sille peitolle olisi välillä enemmänkin ottajia, joten tein nyt toisen. Tästä tuli suunnilleen samankokoinen (622 ja 666 g) ja värithän tässä ovat toki harmonisemmat kuin edellisessä, mutta eivätköhän he tule toimeen keskenänsä.

Suurin osa on tuollaista valkoista lankaa viininpunaisilla pilkuilla. Aivan peiton keskellä on pieni määrä oranssipilkkuista lankaa, ja sinistä riitti pariin viimeiseen kerrokseen ja melkein koko kiinteiden silmukoiden reunaan. Ihan vähän jäi vajaaksi ja paikkasin loput sitten lähes samanvärisellä Fabelilla kaksinkertaisena. Hyvä tuli. Siihen loppuun olisi sopinut pieni lankanötterö, joka jäi yli viime vuonna tehdyistä pupuista, mutta se on täydellisesti kadonnut. En ymmärrä minne. Kaipa se löytyy sitten jos joskus muutamme tästä, tai sitten se on mennyt vahingossa roskiin jonkin kasan mukana.

Isoäidinneliö superkoossa

7 veljestä ja pikkuisen Fabelia

Koukku 4

666 g

Pitkän pähkäilyn jälkeen olen saanut toisenkin kuningasidean yksistä ns. ongelmalangoista (sellaisia syntyy kun ostaa satunnaisia lankoja ilman suunnitelmaa), mutta pitää vielä edistää yhtä huivia ennen kuin pääsee sen kimppuun.

Siksak-yöpuku

 Tein sellaisen yöpuvun mitä katsoessa menee silmät sekaisin, mutta ehkäpä uni tulee sitten paremmin. Ostin tuon kankaan Eurokankaan palalaarista joskus syksyllä ja oli juuri passeli pala ekaluokkalaisen yöpuvuksi. Ihan meni millilleen, hihoista jäi vähän vajaaksi ja jatkoin resorilla. Hyvin pelattu kaavatetris.

Paita on Jujunan ilmaiskaava lasten raglanpaita, kokoa 140. Tuntuu enemmän koolta 134, mutta hihat saattoi jäädä vähän lyhyiksi resoriarvonnassa. Housujen kaava on Otso PaaPiin kaavakirja lapsille -kirjasta, näitä housuja olen tehnyt jo muutamat. Muutoksina taskut pois ja vyötärölle laitoin resorin. Resori taitaa olla Kangaskapinalta. Pääntietä ompeluohjeesta pähkäilin aikani ja löysin onneksi ihan rautalankaohjeen siihen Jujunan blogista. Kaksoisneulan sain suhtkoht hyvin säädettyä ja pääntien ompelukin onnistui tyydyttävästi. Ensimmäinen versio piti purkaa, ja toisella yrityksellä toinen ylälanka loppui pari senttiä ennen maalia, mutta pikkuvikoja. Valmista tuli kuitenkin. Tosin ehkä mieluummin huolittelen pääntien jollain toisella tyylillä ensi kerralla.

Täytyy nyt vielä lyhennellä parit rikkinäiset hihat kun kaksoisneula on paikallaan, ja muutakin korjattavaa riittää, mutta ehkä seuraavaksi ehtisin ommella jotain itsellenikin...

Housunlahkeiden jatkojalostusta

 

Taas normaaliin tapaan surkeista surkein pikaräpsy, mutta asiaanhan se ei vaikuta. Polvireikäisiä housuja riittää, tai housut on jo jatkojalostettu aiemmin pienemmälle sopiviksi, mutta näitä lahkeen pätkiä olen myös jemmannut ja nyt jo aiemmin tekemäni neulatyynyn lisäksi kuusi muuta pätkää on saanut uuden elämän. 

Vasemmalta oikealle: Musta pötkylä täynnä vanulevyä pitämään vessan ovea raollaan, koska eteisen matto blokkaa ilmanvaihtoa oven alta. Mattoa en haluaisi pienentää oven kohdalta koska sotku ja toistaiseksi tämä pötkyläsysteemi on toiminut ihan hyvin (viimeinkin keksin miksi viemäri alkaa herkästi haista, kiitos jonkin Hesarin jutun pari viikkoa sitten).

Kirkkaansiniset ja vihreä hernepusseja (herne = makaroni tässä tapauksessa) leikkeihin. Pienimmästä on kovin riemukasta kun hernepussi laitetaan pään päälle ja sieltä se sitten tipahtaa pois. 

Tummansiniset kosteudenkerääjiä autoihin. Sisällä kissanhiekkaa (silica gel). En muista mistä alun perin luin ideasta, mahdollisesti täältä tai sitten jo sitä ennen jostain muualta, mutta sainpahan viimeinkin nämäkin tehtyä. Ei silti että ikkunoiden huurtuminen olisi meidän autossa kovin suuri ongelma kun sisätilalämmitin on päällä mutta joskus sitäkin tapahtuu.

Polvireikähousujen huippukausi oli siinä 4-5 ikävuoden tienoilla, joten osa housuista on sentään selvinnyt ehjinä taistelusta odottamaan seuraavaa käyttäjää.