Housut ja kortti ylioppilaalle

 

Olin jo pitkälti kirjoittanut tossusista kunnes huomasin että olenhan postannut jo niistä. Olisi tullut pidempi selostus mutta mennään nyt sillä alkuperäisellä. Kovasti on neulottu mutta kaikki on vaiheessa, jotain muuta on valmistunut kevään ja kesän aikana. Ainakin mustat housut lapselle farkun oloisesta joustavasta kankaasta. Taskutkin on kun niitä aiemmin toivottiin. Toki sitten tuli kesä saman tien eivätkä nämä ole olleet kertaakaan päällä mutta jospa käyttöä vielä tulisi. Sen verran aikaa niihin tuhrasin epäaktiivisesti, eivät kumma kyllä valmistuneet itsestään. Kangas on mitä todennäköisimmin Kimmin jämäpalalaarista. 

 

 Kesäkuun alussa matkustin kummityttöni ylioppilasjuhliin ja suunnilleen viime tipassa päätinkin tehdä kortin ristipistoilla, joten sitä sitten tehtiin kaikki liikenevä aika parin viikon ajan. Vanhoja CrossStitcher-lehtiä riittää ja sieltä numerosta 213 löytyi kiva kortiksi sopiva malli nimeltä Bold Blooms. Mitä onnellisimmin se sattui olemaan sellainen lahja mitä joka lehden mukana tuli, eli siinä oli kangas ja langat valmiina eikä tarvinnut metsästää niitä mistään. Valmistakin tuli ja ehdin kortiksikin laittaa, ostin kyllä varuilta kaupastakin kortin jos käy ohraiseksi mutta ei käynyt ja tuosta tuli nätti.

Yöpukuja

 

Yöpukujen tarve on parin vuoden välein, vaikka tuntuukin että koko ajan saa olla tekemässä. No pienemmällä olisikin akuutti tarve ja kankaatkin on valittu, aika vaan on vähissä. Näitä isomman pukujakin muutaman kuukauden kankaiden leikkaamisesta viimeiseen ompeleeseen. 

Sininen farkkua imitoiva kangas on messuostos Kankaiselta, ja siihen täydellisen resorin löysin Kimmiltä puolivahingossa. Vihreä kalakangas on PaaPiin possupussista, resori myös Paapiilta, mutta mustasta kankaasta ei kyllä ole hajuakaan. On paria erilaista mustaa, tämä lienee niistä se lörömpi.

Hienosti huolehdin lahjeresorit niin että kalat olisivat oikein päin mutta toki ompelin ne sitten väärin päin housuihin kiinni, oikein päin olevat kalat ovat siis nyt nurjalla puolella. Anti olla, yöpuvussa ei ole niin nuukaa.

Luottokaavat, eli housukaava Ottobren lehdestä 6/2019 ja paita Jujunan raglanpaita. Koko näissä jo 158, vähän reilu.

Kesävaatteita

 

 

Näin syksyn tullen on hyvä laittaa muistiin viime kesäksi ommellut vaatteet. Kahdet sortsit siis ja yksi paita. Sortsien tarve tulee aina niin pyytämättä ja yllättäen, että helpoimmalla mennään eikä taskuja tule. 

 Kaavan taisin piirtää melko vapaalla kädellä vanhoista sortseista ja lapsen toiveesta sortseista tuli polven peittävät ja resorit vielä polven alle. Yläkuvan talopaita on edelliseltä kesältä.

 

Molempien sortsien kankaat on muinaisesta PaaPiin possupussista, juuri sopivia paloja pienen sortseihin. Myös resorit PaaPiilta, luulisin. 

 

Paidan kankaat taas on Kimmin alennuspaloista ja kun tarkkaan katsoo niin huomaa, että keskellä etukappaletta menee sauma. Sama juttu talopaidan suhteen, pienistäkin paloista saa hyvää vaatetta tehtyä pienemmille lapsille. Resori PaaPiin. Paidan kaava on Jujunan raglanpaita. Nyt onkin lyhythihaisia paitoja voinut käyttää pitkälle syksyyn.

Lisää joulupusseja

 Tampereen messuilta ostin vähän puuvillaa ja tarkoitus oli tehdä kolme uutta lahjapussia mutta neljä tuli. Kankaat taisi olla Kankaiselta, samasta paikasta kuin edelliset joitain vuosia sitten, ja Nappitalosta hain nauhoja. Täytyykin hakea vielä lisää kun kolmesta tulikin neljä. Eiköhän nyt ole pusseja riittävästi. 

Tyynyliinoja

 

Pitkin vuotta olen hiljaksiin ommellut uusia tyynyliinoja, 18 jos laskin oikein. Vanhat alkaa juuri samaan aikaan kaikki repeämään. Kaikki kankaat on jämiä varastosta, osa äidiltäni saatuja, muistan ainakin keskimmäisen raitakankaan josta mulla on pienenä ollut hame. On vanhaa verhoa jolle ei enää ole käyttöä, ja reunoista revennyttä pussilakanaa, muilta osin täysin priimaa. Sitten muutama keskeltä revennyt aluslakana, niiden kestämisestä en tiedä, toinen reuna on tietysti ohuempi kuin toinen, mutta nähtäväksi jää. Joka tapauksessa nyt on hyllyt täynnä, kaksi tai kolme oli pienempää kokoa minille.

Talopaita

  Kimmin alelaarista ostin joskus kokoelman samansävyisiä pikkupaloja ja tämä PaaPiin talokangas on huudellut siitä asti pääsyään paidaksi. Ihanan värinen ja tykkään noista taloista tosi paljon.

 

 Pala oli tosiaan pieni joten keskeltä poikki ja yhteen, liitoskohtaa tuskin huomaa, ompelin sauman vielä kaksoisneulalla litteäksi ettei kutita käyttäessä. Hihoja myös jatkoin valkoisella ja tästä tuli niin kiva ja samantien lapsen lempipaita. Kaava on joku Jujunan paitakaava. Itselle olisi samaa kangasta keltasävyisenä PaaPiin possupussista.

 

Kehdon uudet vaatteet

 

Tällä isoisäni tekemällä kehdolla on leikitty monet nukkeleikit lapsena, ja viimeiset 1,5 vuotta se on koristanut varastoamme (jota edelliset vuosikymmenet se odotti uutta elämää vanhempieni vintillä). Meillä ei juuri nukeilla leikitä, vaikka pehmoleluja kovin halitaankin, joten kehto lähti eteenpäin veljeni perheeseen.

Uudet vuodevaatteet ompelin, vähän kiireeksi meni logistisista syistä eikä patjan suojuksesta tullut ihan niin täydellinen kuin halusin, mutta kuka sitä nyt tiiraa suurennuslasilla. Kaikki tarvikkeet löytyi varastoista: patja ja tyyny vanulevystä ja peiton saksin pienemmäksi äitiyspakkauksen peitosta. Kankaita olin ostanut maskeja varten ja aika paljon jäi jämiä, odottivat ostoskasseiksi pääsyä mutta pääsivätkin vuodevaatteiksi. Punainen kangas on Marimekon ja sininen jotain peruspuuvillaa, molemmat Eurokankaasta.

 Patjansuojus, lakana siis, on myös tyynyliinatyyppinen eli patjan saa sisältä pois ja lakanan pesuun. Tavallinen lakanamallinen lakana ei varmaan leikeissä pysyisi kovin hyvin paikallaan, joten halusin siitä pussimallisen mutten kuitenkaan umpinaista. Itse kehto oli aivan hyväkuntoinen eikä maalipinta ollut juurikaan kulunut, joten sille en tehnyt mitään. Hienoa että tämänkin sai eteenpäin nurkista pyörimästä ja vielä käyttöönkin, halusin myös sen pysyvän suvussa.

Kesäpaidan päivitys

Viime kesänä neuloin kesäpaidan ja kehuskelin että sopiva tuli, myöhemmin kävi ilmi että vähän liian suuret kädentiet on enkä ihan niin paljon haluaisi vilautella, joten paita jäi talveksi korjauslaatikkoon muhimaan. Lankaa ei ollut enää jäljellä, samasta langasta tehty hiusdonitsi taisi lentää roskiin aivan liian pienenä. Aika samanväristä puuvillalankaa löytyi jostain pussista mutta sitten päätinkin ommella kädenteille pitsit, jotka myös löytyivät kätköistä. Tästä tuli varsin kiva ja nyt onkin ollut jopa käytössä.

 

Pyyheviittahommeli

 

Viime kesänä ompelin yhdestä pyyhkeestä tällaisen paitamallisen jutun lapselle. Saksin kaula-aukon käsivaralla (tuli liian iso) ja ompelin sivusaumat käsiaukkoja lukuun ottamatta. Koska kaula-aukko jäi liian suureksi, ompelin siihen sivuille harmaat lirpakkeet nekin täysin vinksalleen ja juttu jäi talveksi hautumaan. Nyt tässä hiljaksiin olen ratkonut vanhat lirpakkeet pois ja sain ommeltua uudet, joista niistäkään ei tietenkään tullut täysin symmetriset, mutta a) se ei haittaa käytössä, b) tuli tarpeeksi paremmat kuin edellisistä ja c) mitä väliä, lapsi ei kuitenkaan varmaan suostu laittamaan tätä päälleen. 

Sainpahan tämän nyt pois roikkumasta ja josko vielä selviäisimme uimarannallekin joku päivä, tosin uida ei kuulemma voi ennen kuin polven naarmu on parantunut. Enpä ole itsekään moneen vuoteen heittänyt talviturkkia, saapa nähdä miten tänä vuonna käy. 

Vielä yksi yöpuku ja tossunpohjia

 

Tämä hieno Kangaskapinan kangas on muutaman vuoden odottanut muuttumistaan yöpuvuksi, mutta sainpahan senkin nyt tehtyä. Oli takkuista kuten ompeleminen nykyään, pitäisi kai muuttaa ompelupiste alakertaan niin saisi jotain tehdyksi. En nyt enää muista laitoinko kooksi 146 vai 152 mutta samoilla kaavoilla meni kuin aiempi formulayöpuku ja kasvunvaraa on joten hyvä niin. Tuli kyllä hieno. Nyt vuorossa on korjauspinon pienentämistä, jospa sen jälkeen ompelisi jotain itselle välillä. 

 

Elämä on niin kaoottista, etten ole jaksanut neuloa mitään ajattelua vaativaa, parit tossut oli kuluneet pohjista rikki ja niihin neuloin uudet pohjat. Nämä ensimmäiset on sarjaa kaikki jämälangat purkista pois, joten niissä on sekalainen joukko eri lankoja: Viking of Norwayn heijastinlangan jämät, tumman- ja vaaleanruskeaa nallea, yhden Fabelin keränloppu, minimäärä 7 veljestä ja mustat merinojämät jostain vanhasta villapaitaprojektista, muutamia grammoja kaikki mutta kaikki meni, yhteensä 30 g.

Näiden värivalintaan hieman paneuduinkin, ja Teeteen Pallasta kaksinkertaisena, vaaleanpunainen ja mustaharmaa yhdessä näyttivät hyvältä. Edellisiä tein samaan aikaan, näitä en ja erikokoiset tuli mutta eipä sitä kukaan huomaa jos itsekään enää. Näihin kului lankaa 38 g. Lopuista lapsi tilasi itselleen villasukat, jospa syksyksi saisin ne tehtyä. 

Vuoden ensimmäiset langat ostin Niina Laitisen äitienpäiväsukkaneulontaa varten, yhtään sopivan paksuista ei löytynyt tarpeeksi varastosta. Muuten olen saanut lankalaatikoihin tilaa siirtämällä osan alakertaan odottamaan käsittelyä. Jotain aivotonta on edennytkin. Saa nähdä pysynkö äitienpäiväsukkien tahdissa tänä vuonna.

Luistinsuojat ja heijastinpipo

 

Pikaisena työnä suojat pienemmän luistimiin. Kangas on Ikeasta, jämiä muinoin ommellusta tiipiistä. Kuminauhan pujotus vei hermot mutta muuten kerrankin jotain sain nopeasti valmiiksi.

Heijastinlangasta haluaisin päästä eroon ja toinen pipo syntyi, tosin resoriosan tein harmaalla kun ei olisi riittänyt. Vielä jäi vähän jäljelle heijastinlankaa, mutta eiköhän sen jonnekin upota. Ohje oli lankakauppa Lavikon sivuilta. 101 g kului, harmaa on Jannea.

Yöpukuja ja yksi paita

 Pari yöpukua sain myös tehtyä, en tosin joululahjaksi kuten toivoin, mutta kuitenkin. Karhupaita valmistui jo edellisten yöpukujen kanssa mutta odotteli tovin mustia housuja kaveriksi. Kaava on Jujunan ja sovitetusti tulostettu normaalia isommaksi, joten kaula-aukko on vähän överi mutta kun paita pysyy olkapäiden päällä ja on yöpuku niin väliäkös sillä. Musta resorisuikale oli niin ohut, että senkin takia kaula-aukko jäi vähän isoksi. Karhukangas taisi olla Majapuun yllätyspussissa joskus. Housujen kaava on Jujunan Baggyhousut myös vähän isompana.

Mustaa kangasta tilasin jostain 3 metriä, en vaan enää muista että mistä ja sehän on vähän turhan lörppää, mutta menee yöhousuina ainakin. Pitäisi aina laittaa muistiin mitä on mistäkin hankkinut, kun eihän näitä enää jälkeenpäin muista. Täytyy nyt parantaa tapansa elämäänsä helpottaakseen.

Tässä taas yksi kangas, jonka ostopaikasta ei ole mitään mielikuvaa. Formulakangas oli alun perin formuloita seuraavan isoveljen yöpaidaksi mutta riitti siitä pienemmällekin, kun vähän pelasi kaavatetristä. Koko lienee 104 paikkeilla. Vähän iso vielä mutta ei haittaa.

 

 

Isommalle siis yöpuku, vanhat oli jääneet lyhyehköiksi jo aikaa sitten, onneksi se ei yöpuvuissa ole niin nuukaa. Paitakaava Jujunan, housut Ottobren, sama millä tein collegehousuja, ilman taskuja toki. Tämä on päässyt jo käyttöön, toista vieläkin värkkään, jospa saisin sen valmiiksi ennen seuraavaa lakananvaihtoaikaa, mutta eipä tässä nyt hirveästi ole ylimääräistä aikaa ollut mihinkään.

Sata kesää, tuhat yötä ja miljoona maskia

Näitä nilkkapituisia sukkia aloitin kesällä ollessani pienellä hotellilomalla, jatkoin myöhemmin toisella hotellilomalla ja valmistuivat kolmannella. Ehkä vähän kotonakin neuloin. Ohje on Niina Laitisen Sata kesää, tuhat yötä, olisiko ollut Suuren Käsityön heinäkuun tilaajalahjaohjeena. 

 Lanka on Handua, olisko Perussukkalankaa, näissä en oikein pysy kärryillä kun niitä ei aina ole kovin selkeästi merkattu vyötteeseen. Aika paljon jäi vielä, täytyy parittaa se jonkin muun jämän kanssa.  Lankaa kului 55 g. 

Ikuisuudelta tuntuvan ajan väsäsin näitä maskeja mutta valmistuivathan ne lopulta.  Ohje taisi olla Marttojen ja kankaat kaikenlaisia puuvillajämiä omista varastoista paitsi tuon tähtikankaan ja toisella puolella olevan yksivärisen ostin Eurokankaasta, kuten myös kuminauhat. Kertakäyttömaskien läpi on kyllä helpompi hengittää, mutta nämä ovat hyviä sellaiseen pikaiseen päiväkodista hakuun, kun maski on naamalla vain hetken.

Aika monta tuli, neljä vähän pienempääkin, jos isompi lapsi joskus tarvitsee. 

Tietokone sanoi itsensä irti, tai osan kirjaimista ja numeroista, kuten peen ja nelosen, sain uuden ja nyt on helpompi kirjoittaa. Onneksi joulupukki toi myös ulkoisen muistikortinlukijan, niin kuviakin on helpompi siirtää. Vielä kun saisi pingotuskeijun jostain niin kiva.

Lisää housuja

 Isommankin housut valmistuivat viimein. Mitä lie kaikkea tullut esteeksi tielle. Samoja kankaita ja resoreita kuin pienemmän housuissa, enkä yhtään muista mikä on mitäkin. Se on kyllä huono - sitten kun toteaa jonkin hyväksi ei muista mistä se on ostettu. Löysin taannoin vanhan listan alun, johon olin niitannut palan kangasta ja sen tiedot. Mainio idea mutta olin kokonaan unohtanut sen. Pitää nyt ryhdistäytyä, tosin housuompelun tarvetta ei nyt onneksi vähään aikaan ole. 

Kaava on Ottobren lehdestä 6/2019, koko 146. Vähän taisin pidentää lahkeita ja leventää lahjeresoria aiemman verkkarikokemuksen perusteella. Taskujen nyherrys vei aikansa, mutta taskut on kuitenkin niin kivat että on ne vaan nyherrettävä.

Nyt on maskiompelut menossa ja sitten ehkä jotain itselle välillä.

Pienemmälle ommeltua

 Pienempi tarvitsi pipon, joten ompelin sellaisen jo aikaa sitten. Ainoa jämäkangas mitä löytyi sopiva määrä oli tämä Ommellisen kangas, josta aikoinaan tein itselleni paidan. Kelpasi lapselle. Pipokaava on PaaPiin lasten kaavakirjasta.

Housupula on akuutti. Isomman pulaa piti paikata jo ostohousuilla, pienemmän housupula akutisoitui onneksi vasta kun nämä olivat jo tulossa, mutta hidasta on ompelu. Hyvä jos pari saumaa viikossa ehtii surauttaa. Illat on lyhyitä ja pitäisi lapsen seuranakin olla ja muuta. Projektejakin on joka sormelle muutenkin kesken. Mutta nämä valmistuivat, eivät tosin housupulaa pelasta kahdestaan, mutta menee vielä hetki ennen kuin voi vaihtaa muun väristä lankaa saumuriin seuraavia housuja varten. 

 Alun perin harmaat kankaat oli veljelle varattu, mutta niistä jäi pienempiin housuihinkin kangasta. Jotkut kankaat ja resorit PaaPiilta, jotkut Majapuulta ja jotkut Kimmiltä, kolmea eri kangasta, mutta iloisesti menneet jo sekaisin ajat sitten. Olisi kiva muistaa mikä on mitäkin, tietäisi sitten mikä kestää parhaiten ja mistä seuraavia tilaisi. Mutta eipä näitä samanvärisiä millään muista. Lapsi on iloinen taskuista, vaikka niiden värkkäys aikaa viekin ja vyötärön kuminauhankin sain kerralla sopivan kokoiseksi. Kaavana Jujunan Jump-housut koossa 98, vähän lahkeita pidensin, sama kaava oli aiemmassa traktoripyjamassa, siinä vyötärö jäi vähän löysäksi.

Boksereita

Kyllä nyt on varmasti taas kankaat hautuneet tarpeeksi ennen ompelua. Ongin nämä kankaat Eurokankaan palalaarista joskus jouluostoksien yhteydessä ja alkukesästä ompelin ne muuten valmiiksi mutta kuminauhat sai vielä odotella tähän viikkoon asti. Mutta valmista tuli. Viimein. 

 Enpä nyt enää tähän hätään muista mistä tilasin kuminauhaa, tilasin kerrankin kunnolla joten sitähän riittää. Ruutulippuboksereita tuli kahdet samoin kuin raidallisia, ja kaavanhan olen piirtänyt jostain hajonneista boksereista aiemmin. Olikin jo aika saada uusia, vanhoja on paikattu sen seitsemään kertaan mutta minkäs teet kun on hidas eikä ompeluaikaa juuri ole. Nyt sain yllättävää vapaa-aikaa mutta se menee sohvalla löhöilyyn ja pienten rästihommien hoitoon.

Yhtä yllättäen pääsin ex tempore käymään Kimmin myymälässä Mäntsälässä, mikä ihana kauppa se onkaan. En oikein osaa ostaa pakalta kankaita ilman suunnitelmaa mutta löysin herkullisia paloja edullisesti, vielä on niin pieni lapsikin että pikkupaloista saa jotain aikaiseksi. Jos vaan joskus ehtisi.

Kesämekko

Ennen lomareissua sain ommeltua vielä kesämekon PaaPiin perhoskankaasta, jonka sain possupussista keväällä. Mekkokelejä tosin ei juurikaan ole ollut, mutta sentään yhtenä päivänä on päässyt päälle.

Samalla aiemman kesäpaidan kaavalla tein tämän hameen, summamutikassa pidensin ja tuli vallan hyvä. Kesäpaidan käyttö osoitti, että olkaimet oli vähän turhan leveät ja ryttääntyivät, joten näihin laitoin tuon mustan reunuksen vain vähän näkyviin ja tuli paljon parempi. Jos joskus jaksaa purkaa niin voi sen kesäpaidankin korjata samaan tyyliin, ei se nyt kauhean iso homma olisi. Kaava siis Moda-lehdestä 5-6/2014.

Ompelin myös Minille vanhasta pyyhkeestä pyyheviitan, johon on hyvä kääriytyä uimisen jälkeen, sekin on nyt koekäytetty ja helma kaipaa lyhennystä. Lisäksi leikkasin kaula-aukosta aivan liian suuren ja on pitänyt sitä fiksailla, nyt se on vielä niin epäsymmetrinen että varmaan pakko korjailla lisää, että pääsee omasta seulasta läpi. Mutta se saa nyt odotella. Saumurissa on harmaat langat, joten on harmaiden kankaiden vuoro, sitten kun taas pääsee tästä vähitellen käyntiin. Housuja ja paitaa taitaa olla tulossa.

Yhtä ja toista ommeltua III

 Vielä jotain olen saanut valmiiksi, pari yöpukua pienemmälle. Pisarakangas on kauan hillottu pala Eurokankaan palalaarista, traktorikankaan ostin Tampereelta Poppanavakasta. Sininen resori on jostain, niitä ei koskaan muista.

 Paitakaava on molemmissa Jujunan raglankaava, koko 98. Taisin tulostaa sen sovitettuna eli vähän normaalia isompana koska noista ei koskaan tiedä... Nyt on sellainen sopivan liian iso eli menee jonkin aikaa. Pisarahousujen kaava on Jujunan baggy, 98, C-mitoitettuna ja sovitetusti tulostettuna. Traktorihousujen kaava on myös Jujunan, oliskohan ollut Jump, tosin muistin vasta leikattuani ettei yöpukuun olisi tarvinnut taskuja laittaa, ja vihreästä (Kangaskapinan) trikoosta piti vähän paikkailla, hienot valetaskut tuli. Yksi yöpaita odottelee vielä housujansa, mutta saa ne myöhemmin. 

Jospa ehtisi vielä yhden kesämekon ja pyyheviitan ommella ennen lomareissuja, niin olisin tyytyväinen...

Yhtä ja toista ommeltua II

Samassa Majapuun ylläripussissa oli myös t-paidallinen hienoa karttakangasta. Isompi sai siitä paidan. Kaava on Ottobren lehdestä 3/2019, nro 29, koko 140 vähän levennettynä.

Akuuttiin bokseripulaan surautin yhdet pöksyt, vaikka eihän ne pitkälle auta, ostin jo kaupastakin lisää, kun en vaan ehdi itte joka asiaan tehdä. Raitakankaat on vanhoja Eurokankaan vitosen kankaita, joissa ei saumuriommel oikein pysy, joka sauma on varmistettu ompelukoneella päälle. Kuminauhan purin reikäisimmistä vanhoista pöksyistä. Kangas on Jujunan Pikku Karhu, jonka koot menee jotenkin ihan oudosti, en nyt enää muista millä koolla tein mutta eiköhän nää vielä mahdu jonkin aikaa. Muuten kaava on ihan hyvä. Viimeksi yritin tehdä 140 kokoa ja tuli 128...

Äidiltä sain vanhaa verkkarikangasta, siitä oli vielä yksiksi housuiksi. Kaava on Ottobren 6/2019 lehdestä koossa 146. Nää ei oo ainakaan liian pieniä kaavoja. Aikansa otti, joskus huhtikuussa aloin tehdä ja tänään päättelin viimeiset langat. Lahkeiden resori on äidin kätköistä ja vyötärön resori taitaa olla Kimmiltä. Jotain sieltä tilasin ja resoria myös, muistaisinkin vielä että mitä muuta... Huoh.

Yhtä ja toista ommeltua I

Johan täällä jotain on puolivahingossa valmistunut, vaikkei mihinkään tunnu olevan aikaa. Keväällä tilasin Ommelliselta ihanan hupparin ja jotain pientä piti laittaa lisäksi, että saa ilmaiset postit.Ostin pienen palan, en muista oliko 80 cm vai 1 m, tätä kangasta kesäpaita-ajatuksella. Viime kesänä tein samalla kaavalla sinivalkoraitaisen kokeiluversion, siitä tuli pari senttiä liian leveä enkä sitä käy korjaamaan, mutta tähän versioon kavensin hieman ja tuli aika lailla just passeli. Pituutta saisi olla taas vähän enemmän mutta liehukehelmojen ansiosta ei ole kuitenkaan liian lyhyt. 

 Jospa osaisin noin värikästä käyttää. Kangas siis Ommelliselta, ja kaava vanhasta Moda-lehdestä, nro 5-6/2014, koko 36 vähän kavennettuna. Nyt olikin taas lämmintä ulkona.

Samoihin aikoihin tilasin Majapuulta ylläripussin poikaväreissä, mutta tämän collegekankaan omin kuitenkin itselleni hameeksi. Mitään kaavaa en käyttänyt, kunhan leikkasin vähän sinnepäin, vyötäröllä on käänne joka ei kestä katseita, mutta sehän jää paidan alle piiloon. Kiva simppeli kesähame.