Villavaatteita syksyyn

Kovin vähän on mitään valmistunut enkä pode siitä minkäänlaista huonoa omaatuntoa tai muutakaan, vaikka olisihan se kiva että näitä keskeneräisiä saisi täältä pois roikkumasta. No, syksyksi sain kuitenkin vähän pienemmälle jotain tehtyä.

 Hän tilasi pinkit sukat ja Pallasta oli sen verran että harmaahkon ja tummemman pinkin sain kokonaan tuhottua eikä vaaleampaakaan jäänyt paljon. Tumman turkoosi resori on pieni nöttönen Cascade Yarnsin 220 Superwash Sportia josta tein kummipojalle villatakin ristiäisiin 2014. Sitä jäi nöttösen lisäksi myös kokonainen vyyhti, ja olisin voinut tuon nöttösen säästääkin jos olisin tiennyt että aion myöhemmin tehdä siitä vyyhdistä kaulurin.

Ihan kivasti meni näinkin, vaaleamman pinkki Pallas sopi tähän kaveriksi, vielä hitusen jäikin, mutta turkoosi kului kokonaan. 

Kaulurin nimi on Viima ja ohje on Kässäpuodin ja ilmaiseksi Ravelrysta saatavissa.Resoriosa on kaksinkertainen ja vähän arvalla meni taas koon suhteen mutta tuli aivan sopiva. Ohjeessa ei raitoja ole mutta piti vähän soveltaa että lanka suunnilleen riittää.

 Sukkiin kului lankaa 55 g ja kauluriin 60 g.

Kehdon uudet vaatteet

 

Tällä isoisäni tekemällä kehdolla on leikitty monet nukkeleikit lapsena, ja viimeiset 1,5 vuotta se on koristanut varastoamme (jota edelliset vuosikymmenet se odotti uutta elämää vanhempieni vintillä). Meillä ei juuri nukeilla leikitä, vaikka pehmoleluja kovin halitaankin, joten kehto lähti eteenpäin veljeni perheeseen.

Uudet vuodevaatteet ompelin, vähän kiireeksi meni logistisista syistä eikä patjan suojuksesta tullut ihan niin täydellinen kuin halusin, mutta kuka sitä nyt tiiraa suurennuslasilla. Kaikki tarvikkeet löytyi varastoista: patja ja tyyny vanulevystä ja peiton saksin pienemmäksi äitiyspakkauksen peitosta. Kankaita olin ostanut maskeja varten ja aika paljon jäi jämiä, odottivat ostoskasseiksi pääsyä mutta pääsivätkin vuodevaatteiksi. Punainen kangas on Marimekon ja sininen jotain peruspuuvillaa, molemmat Eurokankaasta.

 Patjansuojus, lakana siis, on myös tyynyliinatyyppinen eli patjan saa sisältä pois ja lakanan pesuun. Tavallinen lakanamallinen lakana ei varmaan leikeissä pysyisi kovin hyvin paikallaan, joten halusin siitä pussimallisen mutten kuitenkaan umpinaista. Itse kehto oli aivan hyväkuntoinen eikä maalipinta ollut juurikaan kulunut, joten sille en tehnyt mitään. Hienoa että tämänkin sai eteenpäin nurkista pyörimästä ja vielä käyttöönkin, halusin myös sen pysyvän suvussa.

Kesäpaidan päivitys

Viime kesänä neuloin kesäpaidan ja kehuskelin että sopiva tuli, myöhemmin kävi ilmi että vähän liian suuret kädentiet on enkä ihan niin paljon haluaisi vilautella, joten paita jäi talveksi korjauslaatikkoon muhimaan. Lankaa ei ollut enää jäljellä, samasta langasta tehty hiusdonitsi taisi lentää roskiin aivan liian pienenä. Aika samanväristä puuvillalankaa löytyi jostain pussista mutta sitten päätinkin ommella kädenteille pitsit, jotka myös löytyivät kätköistä. Tästä tuli varsin kiva ja nyt onkin ollut jopa käytössä.

 

Pyyheviittahommeli

 

Viime kesänä ompelin yhdestä pyyhkeestä tällaisen paitamallisen jutun lapselle. Saksin kaula-aukon käsivaralla (tuli liian iso) ja ompelin sivusaumat käsiaukkoja lukuun ottamatta. Koska kaula-aukko jäi liian suureksi, ompelin siihen sivuille harmaat lirpakkeet nekin täysin vinksalleen ja juttu jäi talveksi hautumaan. Nyt tässä hiljaksiin olen ratkonut vanhat lirpakkeet pois ja sain ommeltua uudet, joista niistäkään ei tietenkään tullut täysin symmetriset, mutta a) se ei haittaa käytössä, b) tuli tarpeeksi paremmat kuin edellisistä ja c) mitä väliä, lapsi ei kuitenkaan varmaan suostu laittamaan tätä päälleen. 

Sainpahan tämän nyt pois roikkumasta ja josko vielä selviäisimme uimarannallekin joku päivä, tosin uida ei kuulemma voi ennen kuin polven naarmu on parantunut. Enpä ole itsekään moneen vuoteen heittänyt talviturkkia, saapa nähdä miten tänä vuonna käy. 

Äitienpäiväsukat 2021

  

Viime vuonna jäi Niina Laitisen äitienpäiväsukkien neulominen väliin, mutta tänä vuonna otin taas aikaa niille. Edelliset on vuosilta 2018 ja 2019, kaikki taitaa olla vielä käyttämättömiäkin. Talvijuhliin hameen kanssa sopisivat hyvin. 

Vuoden ensimmäiset langat ostin näihin, koska varastossa ei ollut mitään tarpeeksi, vaikka sukkalankaa muuten riittääkin. Sittarista kauppareissulla kaksi kerää 7 veljestä, 4-vuotias sai valita kahdesta vaihtoehdosta ja valitsi tämän hivenen kimaltelevan 7 veljestä Lapintaika -langan. Värinä taikasana. 

 

 

Pintaneuletta, pitsiä ja palmikkoa, niihin aina tartun yhteisneulonnoissa. Kirjoneulesukat ei iske minuun vaikka niitä aina välillä teenkin harjoituksen vuoksi. Puikkona 3,5 puikot ja ohjeella tuli sopivat. Lankaa kului 156 g.

Vielä yksi yöpuku ja tossunpohjia

 

Tämä hieno Kangaskapinan kangas on muutaman vuoden odottanut muuttumistaan yöpuvuksi, mutta sainpahan senkin nyt tehtyä. Oli takkuista kuten ompeleminen nykyään, pitäisi kai muuttaa ompelupiste alakertaan niin saisi jotain tehdyksi. En nyt enää muista laitoinko kooksi 146 vai 152 mutta samoilla kaavoilla meni kuin aiempi formulayöpuku ja kasvunvaraa on joten hyvä niin. Tuli kyllä hieno. Nyt vuorossa on korjauspinon pienentämistä, jospa sen jälkeen ompelisi jotain itselle välillä. 

 

Elämä on niin kaoottista, etten ole jaksanut neuloa mitään ajattelua vaativaa, parit tossut oli kuluneet pohjista rikki ja niihin neuloin uudet pohjat. Nämä ensimmäiset on sarjaa kaikki jämälangat purkista pois, joten niissä on sekalainen joukko eri lankoja: Viking of Norwayn heijastinlangan jämät, tumman- ja vaaleanruskeaa nallea, yhden Fabelin keränloppu, minimäärä 7 veljestä ja mustat merinojämät jostain vanhasta villapaitaprojektista, muutamia grammoja kaikki mutta kaikki meni, yhteensä 30 g.

Näiden värivalintaan hieman paneuduinkin, ja Teeteen Pallasta kaksinkertaisena, vaaleanpunainen ja mustaharmaa yhdessä näyttivät hyvältä. Edellisiä tein samaan aikaan, näitä en ja erikokoiset tuli mutta eipä sitä kukaan huomaa jos itsekään enää. Näihin kului lankaa 38 g. Lopuista lapsi tilasi itselleen villasukat, jospa syksyksi saisin ne tehtyä. 

Vuoden ensimmäiset langat ostin Niina Laitisen äitienpäiväsukkaneulontaa varten, yhtään sopivan paksuista ei löytynyt tarpeeksi varastosta. Muuten olen saanut lankalaatikoihin tilaa siirtämällä osan alakertaan odottamaan käsittelyä. Jotain aivotonta on edennytkin. Saa nähdä pysynkö äitienpäiväsukkien tahdissa tänä vuonna.

Sukkia

 

Luistinkauden alkaessa tajusin ettei isommalla ole sopivia villasukkia. Onneksi omat sukkani kävivät kokonsa puolesta mutta päätin kuitenkin tehdä "omatkin" sukat vaikka eiväthän nämä varmaan ensi talvena enää sovikaan. Ensin aloitin toisia sukkia, totesin niistä tulevan liian naftit ja aloitin uudet Jannesta 4,5 puikoilla, joten valmistuivatkin  nopeasti. En järin pidä joustinneuleen neulomisesta joten nämä ovat taas tällaiset löysävartiset. 48 s, koko n. 38-39 ja lankaa kului 103 g.

Nämä ovat ne ensin aloitetut, myös 48 silmukalla, mutta ohuempi lanka ja 3,5 puikot, joten pienethän niistä, koko ehkä n. 35-36. Johonkin nuo terassin lumetkin katosivat tammikuun ja maaliskuun lopun välillä, kuvauspaikka molemmilla sukilla on sama. Lankana äidiltä muuttosiivouksessa saamani ikivanha Sirius Star, Anttilasta 14 markalla per vyyhti ostettu. Jokin hämärä muisto näistä langoista on lapsuudesta mutta en muista mitä niistä tehtiin. Pitikin tehdä joustinneuletta koko varsi, tylsääkin tylsempää, mutta valmiiksi nämäkin tulivat ja menevät hyväntekeväisyyslaatikkoon. Näihin kului lankaa 58 g.

Luistinsuojat ja heijastinpipo

 

Pikaisena työnä suojat pienemmän luistimiin. Kangas on Ikeasta, jämiä muinoin ommellusta tiipiistä. Kuminauhan pujotus vei hermot mutta muuten kerrankin jotain sain nopeasti valmiiksi.

Heijastinlangasta haluaisin päästä eroon ja toinen pipo syntyi, tosin resoriosan tein harmaalla kun ei olisi riittänyt. Vielä jäi vähän jäljelle heijastinlankaa, mutta eiköhän sen jonnekin upota. Ohje oli lankakauppa Lavikon sivuilta. 101 g kului, harmaa on Jannea.

Entanglement

 

Entanglement oli Anna Johannan syksyllä järjestämä mysteerihuivineulonta, johon osallistuin nyt ensimmäistä kertaa. Pelkäsin josko pitää opetella briossin neulominen, mutta tällä kertaa säästyin siltä, sillä vuorossa oli nyt pitsihuivi, joka koostui erilaisista osioista. Alun jouduin purkamaan, lähdinkö liian isoilla puikoilla vai pienillä, en enää muista, mutta aika hyvin pysyin vihjeiden tahdissa päättelyihin asti, jotka saivatkin odottee melkoisen tovin. Joulukuussa urakoin monta keskeneräistä valmiiksi ja viimein sain tämänkin sitten tehtyä. Pingotus tosin vei toisen ikuisuuden.

Pinkki ja beige lanka ovat La Bien Aimeen Merino Singlesejä neljän vuoden takaisilta käsityömessuilta. Sininen taas Lanitium ex Machinan Soft Merino Sock messuostos kahden vuoden takaa. Langat olivat toki keskenään hivenen erilaatuisia ja nyt ehkä valitsisin toisin, mutta halusin tehdä huivin varastolangoistani, ei se käytössä kuitenkaan haittaa. Sen verran muokkasin värejä, että vaihdoin reunuksen värin pinkkiin, halusin tehdä sen La Bien Aimeen langasta. Ohjeessa se olisi kuulunut muistaakseni olla väri, joka mun huivissa on sininen. Tasselit jätin myös tekemättä.

 

Päättelyyn annettiin kaksi vaihtoehtoa, i-cord ja sitten tuo nyppyhommeli, jonka valitsin. Kylläpä siinä olikin hommaa ja koko ajan pelkäsin, että liian tiukkaa tulee. Ihan hyvä tuli kuitenkin.

 Omaan makuuni tässä oli vähän turhan paljon silmukoiden poimimista, mutta muuten neulominen oli kivaa ja sujui joutuisasti. Varsinkin tämä aloituspitsi (kuva ylhäällä) oli ihana. Lankaa kului 175 g.

 

Viime vuoden langankulutukseksi tuli 1586 g. Lankaa sitä vastoin tuli taloon 3282 g, josta tosin osa oli äidiltä saatuja, ihan kaikkea en sentään ostanut.  Enpäs nyt muista onko tuossa määrässä ne joulukalenterilangat vai ei. Joka tapauksessa nyt voisi yrittää olla ostamatta lankoja ennen kuin vanhat saa sopimaan niille tarkoitettuihin laatikoihin. Monta viikkoa käytin ristipistotauluunkin, jolloin en yhtään neulonut, mutta tuskinpa tuo saldo siitä paljon olisi noussut vaikka olisinkin.

Yöpukuja ja yksi paita

 Pari yöpukua sain myös tehtyä, en tosin joululahjaksi kuten toivoin, mutta kuitenkin. Karhupaita valmistui jo edellisten yöpukujen kanssa mutta odotteli tovin mustia housuja kaveriksi. Kaava on Jujunan ja sovitetusti tulostettu normaalia isommaksi, joten kaula-aukko on vähän överi mutta kun paita pysyy olkapäiden päällä ja on yöpuku niin väliäkös sillä. Musta resorisuikale oli niin ohut, että senkin takia kaula-aukko jäi vähän isoksi. Karhukangas taisi olla Majapuun yllätyspussissa joskus. Housujen kaava on Jujunan Baggyhousut myös vähän isompana.

Mustaa kangasta tilasin jostain 3 metriä, en vaan enää muista että mistä ja sehän on vähän turhan lörppää, mutta menee yöhousuina ainakin. Pitäisi aina laittaa muistiin mitä on mistäkin hankkinut, kun eihän näitä enää jälkeenpäin muista. Täytyy nyt parantaa tapansa elämäänsä helpottaakseen.

Tässä taas yksi kangas, jonka ostopaikasta ei ole mitään mielikuvaa. Formulakangas oli alun perin formuloita seuraavan isoveljen yöpaidaksi mutta riitti siitä pienemmällekin, kun vähän pelasi kaavatetristä. Koko lienee 104 paikkeilla. Vähän iso vielä mutta ei haittaa.

 

 

Isommalle siis yöpuku, vanhat oli jääneet lyhyehköiksi jo aikaa sitten, onneksi se ei yöpuvuissa ole niin nuukaa. Paitakaava Jujunan, housut Ottobren, sama millä tein collegehousuja, ilman taskuja toki. Tämä on päässyt jo käyttöön, toista vieläkin värkkään, jospa saisin sen valmiiksi ennen seuraavaa lakananvaihtoaikaa, mutta eipä tässä nyt hirveästi ole ylimääräistä aikaa ollut mihinkään.

Kappa

 

Toukokuussa 2019 aloin neuloa Kappaa Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta, ihan vaan koska huvitti, ja nyt joulukuussa sain sen viimein valmiiksi. Tämähän on siis tällainen tosi ylipitkä poncho jota voi käyttää vaikka ihan huivinkin tyyliin. Hyvä aivoton neule sellaisen tarpeeseen.

Lankoina tässä kapein (ensimmäinen) osuus on Hopeasäie Jeminaa, joka on hautunut monen monta vuotta, ja muut värit Fyberspates Gleem Lace -lankaa Snurresta. Jokaista väriä meni n. 50 g eli puolet vyyhdistä, jokaisessa vyyhdissä oli 800 m/100 g. Puikkona KnitPro Symphonie nro 3.

Alareunaan tein joustavan päättelyn ohjeella jota en enää muista, siitä tuli oikein hyvä. Tämä on ihanan kevyt päällä ja sopiva vaikka töitä tehdessä lämmittämään. Lankaa kului 204 g ja lopuista voisin tehdä vaikka paidan tai villatakin joskus.

Sarastus-sukat ja maailman ihanin joulukalenteri

 Tämän Hedgehog Fibres Sock -langan ostin vuoden 2016 Kässämessuilta Titityyltä, joten sitä on pitkään ja hartaasti hillottu. Vaikka onkin nimeltään Sock, tuskin kestäisi varsinaisessa sukkakäytössä kovinkaan pitkään, 90 % langasta on merinovillaa, mutta tarkoitus olikin tehdä unisukat, jotka mitä toivottamimmin eivät kutittaisi. Vaikka päivällä jalat kestävätkin mainiosti villasukkia, yöllä on paljon herkempi kutisemaan.

Heidi Alanderin Sarastus-sukkien ohje oli Suuri Käsityö -lehdessä 5/2020 ja tekeminen oli vähän takkuisaa, mutta nyt joulukuussa otin itseäni niskasta kiinni ja sainkin kolme roikkunutta projektia valmiiksi, tämä oli yksi niistä ja oli viime vuoden viimeinen valmistunut. Pitsikuvio on oikein kaunis vaikkei kuvissa juuri erotukaan ja lanka mitä pehmeintä. Puikkoina KnitPro Cubicsit 2,5. Ihme kyllä sukista tuli juuri sopivat mitään muokkaamatta. Lankaa kului 70 g, lopuista saisi kutittamattomat ranteenlämmittimet työkäyttöön, syksyllä niistä jo haaveilin, kun patterit ei millään meinanneet lämmetä.

Tilasin itselleni ensimmäistä kertaa lankajoulukalenterin, Wool Me Once Fibersilta. 24 kpl 20 g minivyyhtiä ihanissa väreissä, lankana on Merino Twist Sock. Mutta kuinka näistä raaskii mitään tehdäkään...

Tässä vielä yhteiskuva koko jengistä, hirveä naputteleminen Ravelryn stashiin mutta pikkuhiljaa. Joululoman pidin parissa pätkässä ja tuli tarpeeseen, josko taas olisi edes hetken energiaa johonkin muuhunkin kuin vain välttämättömään. Yritän nyt olla aloittamatta hirveästi uusia projekteja ennen kuin ainakin yksi ikuisuuden roikkunut olisi vähän valmiimpi, ideoitahan kyllä riittää.