Twist or not

  

Ostin itselleni täksi vuodeksi Niina Laitisen sukkakalenterin, ja mahtipontinen suunnitelmani on neuloa siitä kaikki sukat tämän vuoden aikana. Senhän nyt tietää miten siinäkin käy, mutta ainakin tammikuun osalta olen aikataulussa. Homma voi kosahtaa vähintään siihen, että mulla on tosi vähän paksuja sukkalankoja ja aika moni ohje oli niille nopeasti selattuna. Tai sitten siihen ajan puutteeseen. Anyway.

Tammikuun sukkina oli malli Twist or not, jonka mallineule kiertää hauskasti varressa. Noista kuvista ei nyt kovin hyvin saa selvää koska kuvaukseen on yleensä aikaa kaksi sekuntia syystä X (katso viimeinen kuva). Lankana on 7 veljestä suoraan 90-luvun kässäntunneilta (aiemmin koneneulotussa villapaidassa oleilleena). Tein molempia sukkia yhtä aikaa sukkapuikoilla ja lankaa kului 102 g. Käsialani on kyllä huomattavan tiukka. Kun tiheys ilmoitetaan 10 cm:lle, sain saman tiheyden 8 cm:llä, eli terään sai tehdä ylimääräistä että mahtuu 38 jalkaan. Ilmankos aina tuntuu että kaikesta uhkaa tulla vähän pientä jo valmiiksi. No tiedänpä jatkossa jos muistan.

Sukat on jo kääritty pakettiin ja odottavat postin hellään huomaan pääsemistä.

 

Yritin ensin kuvata arkun päällä kahta sukkaa, mutta kuvaan tuli yksi sukka ja yksi käsi, joten kuvauspaikka piti siirtää hieman kauemmaksi.

Twist or not / Niina Laitinen / sukkakalenterin tammikuun sukat

Novita 7 veljestä

KnitPro Cubics ja Brittany koivupuikot 3,5

102 g

Tällä siis neulevuosi korkattu. Taisikin olla ensimmäinen Niina Laitisen malli, jonka neuloin. Helmikuun sukkien kimppuun sitten ensi viikolla. Onneksi tammikuu vetelee viimeisiään, on ollut pikkuisen rasittava kuukausi, yhtä härdelliä ja juoksua paikasta toiseen ihan koko ajan. Yhdet synttärit pitää vielä järkätä helmikuun alkuun ja sitten saisi mun puolesta rauhoittua elämä hetkeksi.

Housuista neulatyynyksi

 

Pitkään olen miettinyt miten tekisin hyvän neulatyynyn. Sitten kun ajatusta hautoo tarpeeksi kauan, idea putkahtaa esiin kun näkee "sen oikean". Tässä tapauksessa vanhan lahkeen palan lapsen polvirikkonaisista housuista, jotka on jo aikaa sitten jatkojalostettu pienemmälle. Kaksi saumaa jo valmiina, joten äärimmäisen helppo ja nopea nakki. Nyt mulla on muhkea neulatyyny, josta ei neulat puske läpi toiselta puolelta vaikka kuinka puristelisi.

Kaikenlaista

 Tätä en ole tainnut vilauttaa täällä. Vanha vaunuviihdykeleluni 80-luvulta, joka sai monen vuoden odottelun jälkeen uuden maalin ja lakan. Ihan oli viihdyttävä 2010-luvun vauvallekin, käytöstä ei ole kuvaa, koska nuo ukkelit oli koko ajan naama väärään suuntaan kameraan nähden. Mutta tällaistakin tuli viime vuonna tehtyä. 

Hiljattain kuolleen isoäitini joululahjarahoilla ostin Snurresta huivilangat uuden talvitakkini kanssa käytettävää huivia varten. Nurturing Fibresin SingleSpun Lace on täysin uusi tuttavuus ja "omilla" rahoillani en olisi raaskinut ostaa, mutta tiesin että isoäiti on pian kuolemassa ja tämä oli hyvä tapa muistaa paljon neulonutta isoäitiä, neuloa itse muistohuivi. Nyt vyyhdit odottaa kerimistä ja täytyy löytää joku kiva malli.

Ennen joulua sorruin vielä PaaPiin possupussiin eli sokko-ostoksille halvempaan hintaan ja hain paketin just ennen joulumatkalle lähtöä. Tosi ihania kankaita, ei yhtään hutia, eri mittaisia paloja. Eniten oli pinkkiä ja vähiten vaaleansinistä, muut siltä väliltä. Vaaleansininen ja vihreä on collegea ja muut trikoota. Irtosi muuten esipesussa ihan sairaan paljon väriä, onneksi laitoin kaksi värinkerääjäliinaa. Molemmat värjäytyi tummansinisiksi. Valkoinen ja vaaleansininen meni onneksi eri pesuun. Vihreälle olisi jo vähän suunnitelmaa mutta saapa nähdä mitä muille keksin. Messujen kankaatkin on vielä korkkaamatta. Onneksi ei-enää-vauva lopetti saumurin pelkäämisen samoihin aikoihin kuin lopetti vauvana olemisen, joten jotain saa tehtyäkin ilman lapsenvahtia, ellei sitten pitäisi päästä syliin katsomaan mitä tapahtuu.

Hedelmäsalkku

  

Itse tehtyjä joululahjoja täällä on näkynyt pitkin vuotta (Einsteinin kaveri ja Pupun serkku ja ne ommellut kassit edellisessä, muuta ei tainnutkaan olla). Viimeisenä vielä nämä hedelmät, jotka virkkasin tuohon ihanaan salkkuun, jonka löysin Vanhan Porvoon lelukaupasta jo vuosi sitten. Nämä menivät veljentytölle lahjaksi. Yllätin tosiaan itseni sillä että osasin kuin osasinkin virkata noita hedelmiä. En olis kyllä uskonut. Ilmeisesti sitä voi oppia asioita ihan vaan yrittämällä. Olikohan nämä nyt ensimmäiset langat jotka ostin viime vuonna ihan omaan käyttöön? Taisivatpa olla, eli marraskuulle asti selvisin ilman lankaostoksia, omia tai lahjoja. 

Ohje Dropsilta Tutti frutti

Hjertegarn Cotton Nr. 8

Koukku 4

Yhteensä 80 g

En ihan kahteen kiloon päässyt, kun rupesin sitä ristipistotyötä tekemään ja se vei viikkokausia huomion kaikelta muulta, samoin kuin ompelu, mutta ensi eikun siis tämä kuluva vuosi saa kyllä räjähtävän lähdön kun virkattu autopeitto pikapuoliin valmistuu. Viimeisiä kerroksia virkataan.

Viime vuoden viimeiset ompelukset

 

Viimeisenä viime vuonna surautin valmiiksi vauvalaiselle housut. Kangas oli leikattuna jo reippaasti yli kuukauden odottamassa, että saisin edelliset ompeluhommat valmiiksi ja langat vaihdettua vihreäksi. Näiden kaava on Noshin ilmaiskaava baggy-housut ilman taskua ja jouduin tekemään valesauman tuohon eteen, kun onnistuin saamaan kankaan kieroon haarasaumaa surautellessa. Lisäksi mun kuminauha oli liian paksua ja jouduin sitä leikkaamaan ohuemmaksi, ja nyt se purkailee itseksensä tuolla vyötärökaitaleen sisällä, mutta ihan hyvät käyttöhousut näistä tuli ja tiedämpä ensi kerralla missä pitää olla tarkkana. Nämä kokoa 80. Lisäksi en ehtinyt tehdä tikkausta tuohon yhteen saumaan, koska seuraavana päivänä oli matkalle lähtö ja kaikki pakkaamatta, mutta housut oli pakko saada ommeltua. Kangas on Eurokankaan palalaarista.

 

Se edellinen ompelus minkä valmistumista nämä housut saivat onnettomina odottaa oli sarjatuotantona kauppakasseja joululahjaksi. Ohje taas täältä. En vieläkään osannut saumuroida tarpeeksi siististi noita kaarevia osastoja vaikka onnistuikin jo paremmin kuin ekalla yrityksellä (kiitos vaan yhdelle YouTube-videolle jonka katsoin, vaan ei se pelkkä katsominen - harjoitellakin pitäisi), joten vedin ne ompelukoneella. Todellakaan eivät kestä kriittistä tarkastelua, mutta jospa kestäisivät kantamuksia kuitenkin. Tein näitä viisi. Yksi oli jo kuvausvaiheessa mennyt eteenpäin ja yksi on edelleen päättelemättä (se omaan käyttöön tuleva kaikista rumin yksilö). Näiden päällikangas on taasen Eurokankaan palalaarista ja vuorina ylimääräinen lakana. Vähän meni viimetippaan mutta valmista tuli ajoissa. 

Nyt on taas legorakennus vallannut ompelupöydän ja synttäripippaloita tulossa, joten ompelut hetken tauolla mutta tarvetta olisi vaikka sun mille.