Yöpaitoja

Hiljaista on ollut, sellaista teettää töiden aloittaminen. En ole joutanut neulomaan, kun virkkausprojekti on kesken, lahjan saajakin ehti jo syntyä, joten täytyy pistää töpinäksi.Tai neuloinhan jotain, kaksi kertaa saman pipon, ja sekin piti purkaa, ja sitten tulikin jo talvihattuaika, joten en enää aloittanut kolmatta kertaa.

Ommellut olen, korjaillut kulahtaneita yöhousuja paremmiksi uusilla vyötärökappaleilla ja resoreilla, ja tehnyt kaksi uutta yöpaitaa. Vaihteeksi siis itselleni. Olen puolisilmällä etsiskellyt tietynlaista paitakaavaa ja sattumalta löysinkin sellaisen, täydellisen yöpaitakaavan, jossa on tiukahko vyötäröosa ja tiukahkot hihat. Inhoan sitä kun paita nousee yöllä kainaloihin tai hihat kyynärpäihin.

Aika tarkkaan kolmisen vuotta sitten ostin PaaPiin possupussin ja nämä ovat siitä viimeiset kankaat. En tiedä näiden nimiä, mutta tuo sinipohjainen on tosi nätti, en silti ehkä osaisi päiväpaitana pitää tuollaista kuviollista kangasta. Yöpaitana menee hyvin, samoin kuin pinkkipohjaiset hevoset, jotka olisi muuten vähän villejä mulle. Yksiväriset punaiset on Kangaskapinalta, toivottavasti pysyvät hyvänä. Mulla on kahdenlaisia kokemuksia Kangaskapinan kankaista, osa on pysynyt tosi hyvänä ja osa on nyppyyntynyt nopeasti.

En oikein kuvaamaan ehtisi ja ilma on muutenkin harmaa ja pimeä koko ajan, mutta muutaman surkean kuvan ehdin napata töiden välissä. Kaava on Kotiliesi Käsityöstä, vuoden ekasta tai tokasta numerosta, koko 36. Ihania löysiä paitoja jotka pysyy yöllä pyöriessä päällä, pinkki on ollutkin jo käytössä ja pesussa.

Vaatteita valmiina

 

Koko kevään olen yrittänyt saada jotain valmiiksi ompelupuolella, mutta vaikeuksia on taas riittänyt niiden suhteen. Ehkä projektikin olisi voinut olla kooltaan pienempi kuin kahdeksan paitaa ja neljät housut... Housuja nyt onkin helppo tehdä eikä niiden kanssa ollut juuri ongelmia paitsi saumuri ei pidä vyötärökaistaleiden ompelusta ollenkaan ja loppujen lopuksi tein ne ompelukoneen jousto-ompeleella ja niin sain siistiä jälkeä. En tiedä mikä saumuria siinä nyppii, koska lahjeresoreissa on tasan saman verran kangasta ommeltavana, vyötärökuminauha ei kuitenkaan tule ompeleen väliin.

Pienelle kahdet housut Jujunan Baggykaavalla, koko 92. Harmaat ja jämäkankaista siniruskeat. Sininen kangas on PaaPiin possupussista, ruskea ja harmaa Kangaskapinalta. Resoritkin taitaa olla sieltä. Toivottavasti nämä kankaat eivät nyppyynny niin kuin sininen Kangaskapinan college. Eurokankaan sininen ei ole mennyt miksikään, joten taidan luottaa siihen jatkossa.

 

Isommallekin kahdet housut PaaPiin kaavakirjan kaavalla, näissä koko 140. Vyötärön tein taas eri lailla kuin ohjeessa. Harmaissa taskut, ruskeissa ei.

 Nämä paidat ei menneet putkeen, Jujunan raglankaava ei vaan sovi tuolle lapselle. Nämä on tehty koossa 146 lapselle joka käyttää kokoa 140, ja nämäkin ovat aika kinttanoita. Tähtipaita menee purkuun ja siitä tulee pienemmälle jotain. Roiskepaidat kelpaavat yöpaidoiksi, pitää tehdä mustat housut kavereiksi. Tähtikangas ja musta trikoo Kangaskapinalta ja roiskeet Roolta. Pitää nyt yrittää keksiä jostain hyvä kaava ja testata sitä tekemällä ensin yksi paita eikä heti sarjatuotantoa. Päälle päin hyvännäköisiä mutta eivät istu niin hyvin kuin toivoisi.

Ylimmän kuvan pienen henkilön paidat on tehty Kangaskapinan raglankaavalla koossa 92 ja ne taitavat kelvata. Dinot ja työkoneet PaaPiilta, roiskeet Roolta ja yksiväriset trikoot Kangaskapinalta. Päänteiden kanssa takkusin pitkään. Tajusin jossain vaiheessa ettei niihin kuulu laittaa saumavaroja. Tulihan kuitenkin valmista ja nyt saa tehdä välillä jotain muuta. Kokoleimat vielä puuttuvat, en ole vielä saanut leimoja pysymään kankaassa. Kokeilen seuraavaksi 100 % puuvillalle painamista. Pikkupaitoja on turhan paljon yhdelle lapselle, jolla sattuu olemaan paitoja ennestäänkin, joten pari menee lahjaksi.

Kaikenlaista

 Tätä en ole tainnut vilauttaa täällä. Vanha vaunuviihdykeleluni 80-luvulta, joka sai monen vuoden odottelun jälkeen uuden maalin ja lakan. Ihan oli viihdyttävä 2010-luvun vauvallekin, käytöstä ei ole kuvaa, koska nuo ukkelit oli koko ajan naama väärään suuntaan kameraan nähden. Mutta tällaistakin tuli viime vuonna tehtyä. 

Hiljattain kuolleen isoäitini joululahjarahoilla ostin Snurresta huivilangat uuden talvitakkini kanssa käytettävää huivia varten. Nurturing Fibresin SingleSpun Lace on täysin uusi tuttavuus ja "omilla" rahoillani en olisi raaskinut ostaa, mutta tiesin että isoäiti on pian kuolemassa ja tämä oli hyvä tapa muistaa paljon neulonutta isoäitiä, neuloa itse muistohuivi. Nyt vyyhdit odottaa kerimistä ja täytyy löytää joku kiva malli.

Ennen joulua sorruin vielä PaaPiin possupussiin eli sokko-ostoksille halvempaan hintaan ja hain paketin just ennen joulumatkalle lähtöä. Tosi ihania kankaita, ei yhtään hutia, eri mittaisia paloja. Eniten oli pinkkiä ja vähiten vaaleansinistä, muut siltä väliltä. Vaaleansininen ja vihreä on collegea ja muut trikoota. Irtosi muuten esipesussa ihan sairaan paljon väriä, onneksi laitoin kaksi värinkerääjäliinaa. Molemmat värjäytyi tummansinisiksi. Valkoinen ja vaaleansininen meni onneksi eri pesuun. Vihreälle olisi jo vähän suunnitelmaa mutta saapa nähdä mitä muille keksin. Messujen kankaatkin on vielä korkkaamatta. Onneksi ei-enää-vauva lopetti saumurin pelkäämisen samoihin aikoihin kuin lopetti vauvana olemisen, joten jotain saa tehtyäkin ilman lapsenvahtia, ellei sitten pitäisi päästä syliin katsomaan mitä tapahtuu.