Yöpaitoja

Hiljaista on ollut, sellaista teettää töiden aloittaminen. En ole joutanut neulomaan, kun virkkausprojekti on kesken, lahjan saajakin ehti jo syntyä, joten täytyy pistää töpinäksi.Tai neuloinhan jotain, kaksi kertaa saman pipon, ja sekin piti purkaa, ja sitten tulikin jo talvihattuaika, joten en enää aloittanut kolmatta kertaa.

Ommellut olen, korjaillut kulahtaneita yöhousuja paremmiksi uusilla vyötärökappaleilla ja resoreilla, ja tehnyt kaksi uutta yöpaitaa. Vaihteeksi siis itselleni. Olen puolisilmällä etsiskellyt tietynlaista paitakaavaa ja sattumalta löysinkin sellaisen, täydellisen yöpaitakaavan, jossa on tiukahko vyötäröosa ja tiukahkot hihat. Inhoan sitä kun paita nousee yöllä kainaloihin tai hihat kyynärpäihin.

Aika tarkkaan kolmisen vuotta sitten ostin PaaPiin possupussin ja nämä ovat siitä viimeiset kankaat. En tiedä näiden nimiä, mutta tuo sinipohjainen on tosi nätti, en silti ehkä osaisi päiväpaitana pitää tuollaista kuviollista kangasta. Yöpaitana menee hyvin, samoin kuin pinkkipohjaiset hevoset, jotka olisi muuten vähän villejä mulle. Yksiväriset punaiset on Kangaskapinalta, toivottavasti pysyvät hyvänä. Mulla on kahdenlaisia kokemuksia Kangaskapinan kankaista, osa on pysynyt tosi hyvänä ja osa on nyppyyntynyt nopeasti.

En oikein kuvaamaan ehtisi ja ilma on muutenkin harmaa ja pimeä koko ajan, mutta muutaman surkean kuvan ehdin napata töiden välissä. Kaava on Kotiliesi Käsityöstä, vuoden ekasta tai tokasta numerosta, koko 36. Ihania löysiä paitoja jotka pysyy yöllä pyöriessä päällä, pinkki on ollutkin jo käytössä ja pesussa.

Jumittava villatakki

Syyskuussa laitoin taas uuden villaisen vaatteen tulille, tällä kertaa takin jossa on vetoketju, kuulemma helpompi kuin paita. On kyllä taas niin avaruustiedettä neuloa paita, joka olisi sopiva lapselle. Tällä kertaa yritin ottaa huomioon sen, että neulon tiukkaa. Otin 12-vuotiaan koon 8-vuotiaalle ja langatkin mätsäsi paksuudeltaan, mutta menin sitten metsään puikkokoon kanssa. Resorin jälkeen olisi pitänyt vaihtaa isommat puikot, mutta ajattelin että tuo huomattavasti isompi koko riittää kompensoimaan sen, että neulon kuitenkin niillä pienemmillä. No, tuli sopiva. Justiin sopiva nyt eli ei enää iloa seuraavaksi talveksi.Onneksi on sitten se pikkuveli, joka saa lähes tuliterän takin kunhan ehtii kasvaa. Tämä oli nyt yhden pakkaspäivän päällä ja siihen se taisi jäädäkin.

Itse takissahan ei sinänsä ole mitään vikaa, se on itse asiassa tosi kiva. Voi olla, että hihoja täytyy sitten myöhemmin lyhentää, kapeuteen nähden ehkä turhan pitkät. Ohje on Kotiliesi Käsityö -lehdestä 1/2015 ja lankana Dropsin Big Merino. Epäilin langan riittävyyttä ja ostin turhaan kaksi ylimääräistä kerää myöhemmin, olisi pitänyt vaan odottaa ja katsoa rauhassa loppuun asti...

Siinä vaiheessa kun tajusin, ettei tästä taaskaan tule sopivaa, ei olisi enää huvittanut ollenkaan jatkaa neulomista. Joulunajan matkalla sain vielä tehtyä ihan hyvinkin, mutta koko tammikuu oli yhtä takkuamista. Sitten kun alkoi näyttää siltä, että kohta on se yksi pakkaspäivä, oli pakko rutistaa valmiiksi ja vetoketjukin hankittiiin viime tipassa. Tulihan se valmiiksi. Nyt voi taas tehdä muutakin.

Kotiliesi Käsityö 1/2015 - Pojan raglanhihaiset jakut

Drops Big Merino

KnitPro Symphonie 6

399 g

Viime vuoden langankulutus oli varsin hyvä, koska vuosi sai lentävän lähdön ison peiton ansiosta. 64 g jäi väliä, etteikö olisi ollut paras laskemistani vuosista, mutta nyt ei ihan loppukiri riittänyt, kiitos tyhmän takin. Melkein 3,5 kg kuitenkin lähti lankaa litomaan. Ikävä kyllä tulijoitakin oli, pitäisi kai tänä vuonna laskea molempiin suuntiin. Miinuksen puolelle kuitenkin jäin, ei sitä nyt niin paljon tullut ovista ja ikkunoista kuitenkaan.