Lankalahjoja ja nalletaulun paluu

Joulupukki toi lankoja. 

(Eivät kyllä pääse pimeissä talvikuvissa oikeuksiinsa.)

Ylimmässä kuvassa on TitiTyyn Joulun lankaklubin langat, kolme sinisävyistä vyyhtiä Louhittaren Luolasta. Vasemmalla Kokko, keskellä Ahti ja oikealla Pohjan akka. Herkkuja. Nämä tilasin itse, mutta apulainen pisti pakettiin ja yllätys säilyi jouluun saakka. 

 

Susilta sain Woolia ihanissa väreissä, nämä halunnevat tulla työkalusukiksi pikkupojille. Kävin myös hakemassa paria poistuvaa Woolin väriä, joten sukkia luultavasti tullaan näkemään eri väriyhdistelmillä, pikkupoikiakin kun on useampi sukitettava, oma ja kummilapsia. 

 

Susi toi myös poiketessaan omien lampaidensa hahtuvaa, iso kiitos! Hahtuvan neulominen tulee olemaan uusi kokemus, joten odotamme sitä jännityksellä. (Mikähän olisi sopiva puikkokoko?)

Sitten tämä nalletaulu. Se pääsi viimeinkin seinälle, ei lastenhuoneeseen, kuten oli alkuperäinen suunnitelma, vaan sen aiemmin nähdyn valkoisen lipaston päälle, mihin se kyllä sopiikin hienosti. 

Tämähän valmistui jo vuonna 2011, viime vuonna se pääsi kehyksiin ja nyt kolmas vuosi toden sanoo ja se on esillä. 

Kehystys oli operaatio sinänsä. Ensimmäinen yritys oli hyvin paljon suurempi mitä oli sovittu, liikaa reunoja eikä kovin kaunis. Toisella kerralla koko oli oikea, mutta lasin ja kankaan väliin oli jäänyt roska. Kolmas kerta onnistui, mutta kyllä sitä sai rahdata edestakaisin liikkeen ja kodin väliä. Palvelu ei myöskään ollut joka kerralla kovin kehuttavaa. Mutta nyt se on niin hieno kuin mahdollista, itse tietysti huomaa kaikki kankaan taitokset, jotka ei ole silittämällä kadonneet, ja kankaan läpi häämöttävät langanpäät, mutta itse olenkin kriittisin yleisö. 

(Näitä taulujahan olen tehnyt kaksi, toinen on kummitytöllä.)