Pupuserkut

 Suuri Käsityö 2/2017 -numerossa oli nostalgiaohje pupusta, julkaistu iät ja ajat sitten aiemmin. Tässä nyt on näitä vauvahommeleita siellä sun täällä niin pari pupua tekaisin. Isompi on täysin ohjeen mitoissa ja pienempää sovelsin koska halusin käyttää tuon tummansinisen langan tähän mutta sitä oli vain puoli vyyhtiä.

Pienemmässä pupussa käytin pienempiä puikkoja, koska halusin neuloksesta vähän tiiviimpää. Kaulaliinan puput saivat koska isomman pupun kaulasaumasta tuli vähän ruma ja kaulaliina peittää sen kätevästi. Muutamalla pistolla ompelin liinan kiinni itseensä ettei irtoa. Ison pupun kaulaliinassa oranssi on joku Handun jämä ja valkoinen Rowanin Baby Merino Silk DK:ta. Molemmat siniset on Louhittaren luolan Pohjan akkaa, tosi kiva lanka neuloa ja sain noita yksittäisiä vyyhtejä tähän käytettyä hyvin, tai toinenhan oli puolikas alun perinkin.

Tässä on nyt itse asiassa ensimmäinen joululahja valmiina, pienemmän pupun saa oma vauva jouluna, isompi menee hänen parin viikon vanhalle serkulleen.  Ihan mukava työ ja toinenkin leluhomma on jonossa kun saa ensin alta pois muita juttuja, mutta olihan noissa ompelemista voi hyvänen aika. Pohjan akkaa en juuri ole aiemmin neulonut (paitsi palmikkokurssilla tuota tummansinistä, jonka sitten purin takaisin kerälle ja nyt pääsi loppusijoitukseen), helposti neuloutuva lanka, ei tökkinyt puikoilla. Vaaleampaa jäi ihan pieni nöttönen, jonka nyt jo onnistuin hukkaamaan jonnekin. Tummempi meni kokonaan ja tosi hyvin onnistuin arvioimaan mihin kaikkiin osiin se riittää. Ompelua varten jätin pienen pätkän ja se meni käytännössä kokonaan, sellainen viitisen senttiä jäi jäljelle. Hyvä homma!

Pupu / Suuri Käsityö 2/2017
Louhittaren luola Pohjan akka
KnitPro Cubics 3,5 (iso) ja 2,5 (pieni)
78 g + 66 g

Lankalahjoja ja nalletaulun paluu

Joulupukki toi lankoja. 

(Eivät kyllä pääse pimeissä talvikuvissa oikeuksiinsa.)

Ylimmässä kuvassa on TitiTyyn Joulun lankaklubin langat, kolme sinisävyistä vyyhtiä Louhittaren Luolasta. Vasemmalla Kokko, keskellä Ahti ja oikealla Pohjan akka. Herkkuja. Nämä tilasin itse, mutta apulainen pisti pakettiin ja yllätys säilyi jouluun saakka. 

 

Susilta sain Woolia ihanissa väreissä, nämä halunnevat tulla työkalusukiksi pikkupojille. Kävin myös hakemassa paria poistuvaa Woolin väriä, joten sukkia luultavasti tullaan näkemään eri väriyhdistelmillä, pikkupoikiakin kun on useampi sukitettava, oma ja kummilapsia. 

 

Susi toi myös poiketessaan omien lampaidensa hahtuvaa, iso kiitos! Hahtuvan neulominen tulee olemaan uusi kokemus, joten odotamme sitä jännityksellä. (Mikähän olisi sopiva puikkokoko?)

Sitten tämä nalletaulu. Se pääsi viimeinkin seinälle, ei lastenhuoneeseen, kuten oli alkuperäinen suunnitelma, vaan sen aiemmin nähdyn valkoisen lipaston päälle, mihin se kyllä sopiikin hienosti. 

Tämähän valmistui jo vuonna 2011, viime vuonna se pääsi kehyksiin ja nyt kolmas vuosi toden sanoo ja se on esillä. 

Kehystys oli operaatio sinänsä. Ensimmäinen yritys oli hyvin paljon suurempi mitä oli sovittu, liikaa reunoja eikä kovin kaunis. Toisella kerralla koko oli oikea, mutta lasin ja kankaan väliin oli jäänyt roska. Kolmas kerta onnistui, mutta kyllä sitä sai rahdata edestakaisin liikkeen ja kodin väliä. Palvelu ei myöskään ollut joka kerralla kovin kehuttavaa. Mutta nyt se on niin hieno kuin mahdollista, itse tietysti huomaa kaikki kankaan taitokset, jotka ei ole silittämällä kadonneet, ja kankaan läpi häämöttävät langanpäät, mutta itse olenkin kriittisin yleisö. 

(Näitä taulujahan olen tehnyt kaksi, toinen on kummitytöllä.)

Uuden opettelua

Loma on täyttänyt tarkoituksensa ainakin siinä mielessä, että olen saanut opeteltua ne kaksi asiaa, mitä olin lomalle suunnitellut: palmikot ja isoäidinneliön. Elokuun alkupuolella vietin yhden illan Villavyyhdin järjestämässä Palmikkopajassa opettelemassa erilaisia palmikoita. Sitä ennen kokeilin itse tehdä peruspalmikoita (pikkukappaleet alimmaisena, kuva on näköjään väärin päin, mutta olkoon). Sininen kappale on kurssilla tehty ja vilisee virheitä, joten tein harjoituskappaleen kotona uudelleen ja se onnistuikin paremmin, baijerilaiset pikkupalmikotkin näyttää siltä miltä pitää. 

Vaaleanpunainen lanka on Nallen jämiä ja sininen Louhittaren luolan Pohjan Akkaa, ihanan tuntuista lankaa sivumennen sanoen. Puikkoja en muista.

Isoäidinneliön opettelussa ratkaisevaksi osoittautui hyvä kuvallinen ohje :) Vasemmanpuoleinen on tehty kuvattomalla ja ehkä hieman epämääräisellä ohjeella ja siltä se näyttääkin. Toinen ja kolmas neliö on eri ohjeilla tehty ja niiden yhdistelmä tuntuu parhaimmalta, joten sillä jatketaan. Jos saisin 7 veljestä jämät hyödynnettyä näin peittona, ainakin ne metrin mittaiset pätkät (jotka muuten kuluvat yllättävän nopeasti, virkatessa lankaa kuluu reippaammin kuin muistin). Kaikissa siis lankana 7 veljestä ja koukkuna nro 4.

Palmikoihin ja ensimmäiseen neliöön kului lankaa 32 g. Toinen ja kolmas neliö punnitaan sitten, kun ovat valmiina peittona :) 

Joudun nyt jättämään neulomiset vähemmälle, kun kädet on taas sanoneet sopimuksensa irti, mutta jospa pikkuhiljaa saisi jotakin tehtyä. Onneksi yksi lahjaksi menevä juttu on jo enimmäkseen valmis. Täytyy sitten askarrella ja kirjoa senkin edestä.